Pic 1:

Pic 2:

Pic 3:

Pic 4:

Pic 5:

Pic 6:

Pic 7:

Pic 8:

Pic 9:

Pic 10:

Pic 11:

Pic 12:

Pic 13:

Pic 14:

Pic 15:

Pic 16:

Pic 17:

Pic 18:

Pic 19:

Pic 20:

Pic 21:

Pic 22:

Pic 23:

Pic 24:

 

Ilves, tuo metsimme salamyhkäinen kissapeto, on kauniin luontomme upeimpia ilmestyksiä. Tässä kirjoituksessa pääsemme mukaan jännittävään seikkailuun, joka tapahtui eräänä helmikuun aurinkoisena pakkaspäivänä. Lumisen talven pitkä pakkasjakso piti metsän syvän lumen upottavana puuterina, jossa ei ihminenkään liiku kovin helposti. Vaikka valon määrä helmikuun loppua kohden olikin lisääntynyt sydäntalvesta, lämpötila tippui öisin vielä kahteenkymmeneenviiteen pakkasasteeseen Etelä-Karjalan salomailla.

Aurinko paistoi matalalta helmikuisena aamuna.

Vaikka talvisessa metsässä oli vielä kovin hiljaista pientä puiden natinaa lukuunottamatta, lumen päällä näkyvät jäljet kertovat eläinten liikkeistä. Ei tarvitse kierrellä kovinkaan kauaa, kun hangella näkee niin myyrien kuin niistä kiinnostuneen kärpän jäljet. Luulisi, että vähänkin suurempi eläin uppoaisi syvään lumeen täysin, mutta eräät isot jäljet eivät loppujen lopuksi ulottuneet kovinkaan syvälle hankeen.

Ilveshän se siitä on mennyt. Matala aurinko hieman hämää, mutta kulkusuunta on oikealta vasemmalle.

Ilves oli kulkenut rinteen vieritse ehkä muutama päivä sitten. Ilveksen tassut ovat suuret ja levittämällä käpälänse se ei uppoa pehmeään lumeen. Paksussa lumessa ei erota käpälänjälkiä, mutta jäljen koosta, askelpituudesta ja jälkijonon muodosta voi päätellä tekijän. Ilves, kuten muutkin metsän eläimet, liikkuu määrätietoisesti ja energiaa säästäen, eivätkä sen jäljet poukkoile sinne tänne kuten esimerkiksi koiran jäljet.

Sähkölinja halkaisee metsämaiseman.

Paksussa lumessa tarpominen helpottuu hyvien lumikenkien avulla. Niillä liikkuminen on yllättävänkin vaivatonta, eikä astellessa tarvitse pelätä kastelevansa jalat vaikka oikaisisi lumen peittämän suon tai ojan ylitse. Samat ilveksen jäljet tulevat myöhemmenkin vastaan. Mutta mitä kummaa? Tällä kertaa jälkivana on runsaampi. Onko joku metsän eläin uskaltautunut ilveksen jäljille?

Talvisessa metsässä on ruuhkaa. Kulkusuunta kuvassa ylöspäin.

Suurten jälkien vierellä näkyy selvästi vähintään kahdet pienemmät jäljet. Kun jälkien seuraamista jatkaa hetken, pienemmät jäljet katoavat, ja vain suuret tassunpainaumat jatkavat syvemmälle metsään. Näyttää siltä, että tällä ilveksellä on kaksi pentua. Ne ovat ehkä edellisvuoden pentue, joka seurailee vielä emon mukana helmikuussa. Ne osaavat kulkea taidokkaasti emon perässä samoja jälkiä pitkin, jotta ne eivät väsyisi paksussa lumessa. Fiksuja nuo ilvekset, sanoo myös ystäväni Ilkka.

 

Jännittävä kuvakierros Mäntässä jatkuu. Mäntän eteläpuolella sijaitsevan Melasjärven rannassa kulkee lenkkipolku, joka tunnetaan myös Lemmenpolkuna. Tarkkasilmäsimmät voivatkin löytää kevään tullen rantakaislikosta esimerkiksi ehkäisyvälineitä ja muuta veteen kuulumatonta roskaa. Syy tähän ei kuitenkaan piile Lemmenpolussa eikä sen nimessä. Kaupungin (ja tehtaan) puhdistetut jätevedet ohjataan Melasjärveen ja ikävä kyllä vesistöön päätyy joskus myös kaikkea sitä, mitä ihmiset vetävät vessoistaan alas. Ihmiset ovat välillä tyhmiä.

Melasjärven rannasta löytyy myös kuvan upea tammi, tässä otoksessa talvipuvussaan.

 

Vilppulassa on myös Vilppulankoski, jota myöten Melasjärvenkin vedet etenevät kohti Näsijärveä. Talvella koski näyttää viileältä. Kosken alapuolelta löytyy tosin uimarannan lisäksi avantouintipaikka, joka on paikallisten suosiossa. Kuvassa viileästä vedestä nautiskelee koskikara.

 

Mänttä on taidekaupunki ja Mäntän arjessa taide on aina läsnä. Kuvassa kevättalven 2010 mallistoa.

 

Mentäessä Vilppulan keskustasta pohjoiseen peninkulman verran tulee vastaan Kolhon kylä, vai pitäisikö sanoa kuntakeskus. Vaikka ollaan kaukana ruuhka-Suomesta, palvelut voivat olla silti lähellä. Kuvassa on esitettynä kirjasto, jonka julkisivussa on kyllä aitoa maaseudun romantiikkaa. Huomaa kuihtuneet koristekasvit sympaattisesti ränsistyneiden portaiden vierellä. Kolhon puolesta puhuvat kuitenkin upeat järvimaisemat ja (tämä saattaa tulla yllätyksenä) Etelä-Suomeen verrattuna huomattavasti huokeammat tontti-ja talohinnat. Jos et usko, lue paikallislehden ilmoitukset.

 

 

Mutta nyt takaisin Mänttään. Mäntänvuoren juurelta löytyy urheilupyhättö, jossa kesäisin mm. pelaillaan jalkapalloa ja pidetään muodikkaita kahvakuulatreenejä.

 

Itse Mäntänvuori on kaupungin mittakaavan huomioiden vaikuttavan kokoinen luonnosuojelualue. Monipuolista metsämaastoa sisälleen kätkevä alue on helposti  tutkittavissa metsää halkovien merkittyjen polkujen avulla. Virkistysalueena Mäntänvuori on varsinainen helmi, ja vielä aivan paperitehtaan vieressä! Missä muualla Suomessa voit sanoa samaa? Kuvassa näkyvät rappuset vievät vuoren laella kohoavaan näkötorniin, josta avautuvat upeat näköalat länteen ja luoteeseen.

 

Näkymä vuorentornista. Keskellä kuvaa näkyvä rakennus on perinteikäs Mäntän Klubi. Klubilta löytyy majoitustiloja, sekä maukasta ruokaa tarjoava ravintola. Kannattaa kokeilla vaikka lounasaikaan, sillä hintakin on edullinen: kolmen ruokalajin lounasmenu irtoaa runsaalla kymmenellä eurolla. Mäntän Klubin vieressä kohoaa valkoinen Pilvilinna, aikoinaan ilmeisesti Mäntän korkein asuinrakennus. Kuvassa taustan järvi on siis Keurusselkä, mutta kuvan mittakaava on hämäävä. Klubin ja Pilvilinnan takaa on vielä matkaa rantaan ja väliin mahtuu mm. monia kerrostaloja, junarata, autotie ja taidekeskus Myllyranta.

 

Keurusselän rauhaa kesällä 2010.

 

Kuvassa on Mäntän ja Jämsän rajalla sijaitseva siirtolapuutarha. Nätti paikka sekin.

 

Vilppulankoski kesällä, tarkemmin toukukussa 2010, jolloin nautittiin poikkeuksellisista helteistä paljon ennen juhannusta.

 

Toukuussa juhlittiin myös kesän avausta Vilppulan satamassa aivan kosken alapuolella. Yleisöä villitsi mm. tähtiorkesteri Pelle-Kaija Pum. (En ole varma kirjoitusasusta.)

 

Kauniilla säällä on hyvä ottaa rennosti, ja mennä vaikka kalaan. Onkijoita kosken alapuolella.

 

Tässä hieman välähdyksiä paikasta nimeltä Mänttä.

Jo talvi 2010 oli luminen, ja lumen paino taivutti puita Mäntänvuorella. Vuoren huipulla olevasta tornista näkee kaupunkiin, paperitehdas hallitsee toki maisemaa. Perheyrityksenä pitkään toiminut tehdas on syy, miksi Mänttä on Mänttä. Taustalla näkyy Keurusselän rikkonaista järvimaisemaa.

Serlachiuksen vanha pääkonttori on kaunis rakennus, jossa toimii nykyään monipuolinen museo.

Kaupungin halkaisevan pääkadun toisesta päästä löytyy kaupungintalo, jonka kyljessä on tosin kuntaliitoksen myötä nykyään Vilppulan vaakuna.

Uusi S-market on Mäntän ylpeys.

Kestikeidas. A place-to-be or NOT a place-to-be.

Makos-burger. Avoinna satunnaisesti.

Paikallinen elokuvateatteri löytyy hienosta puurakennuksesta.

Kaupungin vanhempaa asuinrakennuskantaa.

Näkymä jalkapallokentän yli kaupungintalolle helmikuisena aamuna hieman ennen kello kahdeksaa.

Pelti-Siwa. Niin. Siinä on kyllä sitä jotakin.

Illan hämärtyessä Mäntän yö kutsuu crazy-bailaajia häikäisevine valoineen.

Mänttään pääsee hyvin myös julkisilla! Vilppulan aseman ratapiha oli valokuvauksellinen kirkkaana joulukuisena päivänä 2010.

Koskelo poikineen yrittää virtaa ylös.

Heinäkuussa kuikat kalastivat aamupäivän tyyneydessä. Linnut seurailivat, ikäänkuin ärsyttääkseen, rannalla samoillutta kalastajaa, joka jäi ilman saalista.

 

Kaksi pohjantikkaa koputteli puuta aivan laavun vieressä heinäkuussa. Tässä toinen.